Tavoitteellista vai tavoitteetonta toimintaa?

Tässä Esan blogissa aiheena tavoitteet sekä vaihtoehtoisia keinoja perinteisten varalle. Tai korvaajaksi.. 🙂

Tavoite. Tavoitteellisuus. Tavoite ohjaa toimintaa. Tavoitetta kohti. Tavoitteellinen urheilija.

Tavoite on minulle asia, jota kouhkataan välillä turhankin paljon. Ei se minusta mukavuudenhaluista elämän virrassa kuljeksijaa tee. Tämä kouhkaaminen saa minut vain pohtimaan, että mikä sen tavoite-sanan sisällä on tärkeää. Tavoite ja tavoittellisuus on helposti vain yksi sana muiden joukossa, joka kuvaa tekemisen tasoa, sitoutumista ja vastuullisuutta siitä, miten suhtaudumme johonkin asiaan.

Hyvää tavoitteenasettamista on laittaa oman punttisaliohjelmaan oman suosikkijoukkueen logo tai vaikkapa 200 metrin tavoiteaika kissankokoisilla kirjaimilla. Onko se sitten enemmänkin unelma. Hieman vähemmän hienostunutta tavoitteenasettelua on lätkäistä tavoitteeksi en pelaa enää kaudella 2021 alasarjoissa. Vahvistitkin juuri huomaamattasi sitä, mitä et halua tapahtuvan. Mieli kun ei ymmärrä, mitä se ei tarkoittaa. Pidä lasi kädessä on parempi neuvo lapselle, kuin älä missään nimessä pudota lasia.

Kilpailun voittajalla ja häviäjillä on useimmiten sama tavoite. Mutta eri lopputulos.

Mikä tulee ensin?

On oikein pitää tavoite mielessä, mutta on hankalaa aloittaa kaiken suunnittelu siitä. Lopetat yhden asian ja alat paneutua hirveästi toiseen. Päätät, että tässä minusta tulee huippu ja kesällä teen huippu-suorituksen. Viikon päästä ei kiinnosta enää sekuntiakaan laittaa asiaa juuri tähän asiaan. Jää venyttelemättä ja spagaati tekemättä. Olikohan tämäkin asia enemmänkin ulkoisesti annettua, kuin sisäisesti päätettyä?

Toinen vaarallinen lähestymistapa tavoitteiisin on kerätä niitä monenkymmenen asian lista. Hajoittaa oma keskittyminen ja huomata, että suorittaa elämäänsä tehden tehtävälistaa, ei unelmaansa kohti. On hienoa, että haluaa tehdä paljon asioita. On hienoa, että uskaltaa julkaista tavoitteensa nettisivuillaan. Jos sen tekee kuitenkin vain mainosrehvastelumielessä, niin matkasta nauttiminen saattaa unohtua. Elämä on matka, oppimismatka. Isoissa asioissa pitää sitoutua 7-25 vuodeksi uuden tai vanhan edessä. On vaikea olla maailman paras tenniksen pelaaja, jos tavoitelistalla on benjihyppy, pääsarjatason lentopallo-ottelu passarina ja tietyn merkkinen auto.

Usein puhutaan, että kukaan ei kadu kuolinvuoteellaan, että tuli tehtyä liian vähän töitä. Katuukohan kukaan, että kun en perhana ehtinyt ostaa sitä katumaasturia?

Tyytyväisyys tulee siitä, että illalla nukkumaan mennessä tiedät tehneesi tänään parhaasi tullaksesi niin hyväksi, kuin vain pystyt.

John Wooden

Kenen tavoite?

Moni kohtaa toisen ja tekee arvion hänestä hänen tavoitteidensa perusteella. Kuinka paljon hän haluaa saavuttaa? Mitä hän odottaa elämältään? Ja itsensä kehittämisen sijaan alkaakin kehittää omia tavoitteitaan. Hyvä suunta varmasti jokaiselle ajoittain. Tärkeämpää on kuitenkin kehittää sinua itseäsi ihmisenä. Oppimalla, kokemalla ja tutkimalla itseäsi sisältäpäin. Maailmanmestarilla ja piirimestarilla voi olla sama tavoite  — olla paras urheilija omassa lajissaan. Maailmanmestaruus ja piirinmestaruus ovat molemmat kuitenkin katoavaa menestystä. Sitä pitää puolustaa joka vuosi uudestaan.

Haluatko sinä tehdä sen? Vai mitä sinä oikeastaan haluat tehdä?

Success is never final — failure is never fatal.

John Wooden
Tavoite vai systeemi?

Tavoitteiden kehittämistä tärkeämpää onkin kehittää systeemiä. Mikä vie sinut sinne, minne haluat? Teetkö asiat, niin kuin maailmanmestari? Miksi sinussa ei missään nimessä tule maailmanmestari?

Systeemi on urheilijalle ne teot, mitkä vievät hänet tavoitteeseen.

Systeemi. Se, että treenaa kahdesti maanantaista torstaihin, kerran perjantaina sekä lauantaina taas kahdesti ja lepää sunnuntain, kuulostaa hyvältä systeemiltä. Ravinto, lepo, psyykkinen vahvuus sekä fyysinen suorituskyky yhdessä levon kanssa. Monihan tämän tietää, useampi kokeileekin. Silti viikoittain näen ihmisiä, jotka vakavalla naamalla sanovat, että tavoitteeni on tämä, eikä sitoudu tekemään puoliakaan siitä, mitä se vaatii. Toinen vaihtoehto on, että antautuu vain puolittain. Teen tämän osan, mikä on mukavaa ja yritän joko toisten kustannuksella tai muuten hieman hämärästi päästä tavoitteeseeni. Kyynärpäätaktiikalla tai valtapeleillä. Taas pääsen suosikkimietteeseeni.

Tekisitkö joka tapauksessa sen, mitä tänään teit? Teetkö sen jälkeenkin, kun se ”sitten kun” hetki on mennyt?

Jos on verrattoman paljon onnellisempi tavoitteen saavuttamisen jälkeen, kuin siihen pyrkiessä…

Miten asettaa tavoite — SMART

Tarkoitukseni ei ole puhua sinua ympäri tutkimaan mieltäsi etsien sisäistä zeniäsi (jota kyllä suosittelen silti) ja ”unohtamaan” kaikki tavoitteet. Tehkäämme mielummin oikeita asioita, kuin irrallisia asioita oikein. Kun asetat tavoitteen, tee se hyvin. Tee se itsellesi. Päivittäisiä tavoitteita. Kuukausitavoitteita. Vuositavoitteita. Elämäntavoitteita. Opi matkalla ja tutki, mittaa ja ennenkaikkea tee oikeita asioita.

Always in sight, never out of reach.

Kun olet naulannut teesin kotisi seinälle, jota kohti lähdet kulkemaan, mieti SMART-kaavaa. En ole tätä(kään) akronyymiä keksinyt. Eikä tietoa voi omistaa. Minulle SMART tuli ensimmäisen kerran vastaan Peter Druckerilta. Tällä pääsee ehkä lähemmäksi oikeita asioita.

Specific — Tarkka. Tavoitteesi tulee olla tarkasti määritelty. Ostan joskus Teslan vai Ostan käytetyn punaisen Teslan syntymäpäivänäni 5.3.2025.

Measureable — Mitattava. Tavoitteen toteutumista tulee voida mitata. Olen vahvempi urheilija keväällä vai nostan rinnallevedossa 120 kiloa talvikauden viimeisissä testeissä. Se, onko rinnallevedon korrelaatio urheilijaurasi tavoitteiden kanssa on niiden oikeiden asioiden pohtimista.

Attainable — Saavutettavuus. Tavoitteen tulee olla saavutettavissa. Haikailetko kauaksi, vaikeita ja isoja asioita? Hyvä. Jos oletetaan, että tavoitteet onnistuvat keskimäärin 80 prosenttisesti, niin 10 asuntoa tavoitteleva asuntosijoittaja onnistuu saamaan 8 asuntoa. Ehkä sama ei toimi, jos pelaa vielä yhdellä asunnolla ja tähtää 1000 asuntoon. Asia voi olla saavutettavissa, mutta voitko olla varma, että pidät siitä? Se peli on ihan erilainen, kuin pienempi peli. Joku on hyvä suuryhtiön johtaja, toinen pienen yhtiön. Eivätkä he välttämättä halua mistään hinnasta vaihtaa paikkaa. Kaikkea et voi vielä nähdä, vaikka voit kuvitella. Ehkä tavoitteen voisi pitää näkösällä? Tärkeää on yrittää nähdä. Katsoa.

Relevant — Merkityksellisyys. Tavoitteen tulee olla merkityksellinen. Se, joka löytää merkityksiä asioille, tulee tekemään merkityksellisiä asioita isosti. Merkityksellisyys on haastavaa. Monille se on mitaleja, kunniaa ja selkääntaputuksia. Glooria. Näittekö, minä tein sen? Kaikki tämä tulee ulkopuolelta. Voi urheilumieltä osoittamalla saada ulkoista kunnioitusta, kuten jousiammunnassa ja triathlonissa hiljattain tapahtui. Onko sillä kuitenkaan mitään merkitystä, jos et voita kilpaillen itseäsi vastaan vaan vahingossa? Onko leivänmurut maton alla ”siivottu”? Elät asian kanssa itse lopun elämääsi.

Time — Ajallinen. Milloin? Usein monissa johtamistilanteissa tai ihmiselämässä saan vastaani aivan tuhottomasti ideoita. Höpinää. Jargonia. Niissä asioissa kuten tavoitteiden asettamisessa liki tärkein tekjiä on AIKA. Ei ole mitään merkitystä, mitä PITÄISI tehdä, vaan sillä on väliä, MITÄ JA MILLOIN TEET. Idea-, pitäisi-, voisi-, sittenkun- ja ehkä-joskus-ajatukset on hyvä keino täyttää pää turhalla tavaralla ja päätyä katsomaan televisiota ilman mitään tavoitetta. Monelaiselle tekemiselle on aikansa ja paikkansa, oikea asia on keskittyä, kuka päättää ja toteuttaa sen?

Palavereita palaverin pitämisen takia. Tunnin palaveri ja ei päätetty kertaakaan kuka tekee minkäkin asian. Sama asia, mutta ryhmässä.

Minulle kaikista kauheinta on kuunnella, kuinka parikymppiset pohtivat, mitä tekevät sitten kun ovat elääkkeellä, koska työskentely ei kiinnosta pätkääkään. Ensimmäiseltä urheilu-uralta opin, että se loppui ennen kuin tajusin itsekään. Unissakävelin sen läpi. Syksy tuli aina todella nopeasti.

Meillä on vain kaksi elämää. Toinen alkaa, kun tajuamme, että niitä onkin vain yksi.

Confucius

Kaikki ne asiat, mitä voi matkan päähän laittaa tulee kyllä vastaan, jos terveys sen sallii. Tänään on kuitenkin tänään. Ja tänään on hyvä päivä.

Tänään kannattaa tehdä just niitä asioita, mitä haluaa tässä elämässä tehdä.

Ja pistää systeemi kuntoon sen mukaisesti.

Ensi kertaan. 🙂

____________________________________________________________________

Jos kirjoitukseni herättää ajatuksia, ideoita tai palautetta – otan sitä ilomielin vastaan alhaalla kommenttikentässä tai sähköpostilla osoitteeseen mentaalipalloa@gmail.com tai Instagramissa @KejoEsa.

Kaikkea hyvää sinulle.

Tunne itsesi

Blogivuorossa tässä blogissa – Esa Kejonen
Nauti!

Jos tekisin nuoruuteni valintoja tällä kokemuksella, mikä minulla nyt on niin… Jossittelisin ihan turhia. Tottakai tekisin jotain toisella tavalla. Eikä vain kokemusten takia.

Oli kokemukset hyviä tai huonoja, niin olen niiden kautta oppinut tuntemaan itseäni. Oli elämän peli kovaa tai kevyttä niin kannattaa toivoa vahvempaa selkää kevyemmän taakan sijasta.

Älä toivo kevyempää taakkaa, vaan vahvempaa selkääKerrankin hyvä suomalainen kansanviisaus

Muistan Sarasvuon Jarin kertoneen monologisarjansa jaksossa, jota en pistänyt ylös (koska olen välillä tyhmä, laiska ja saamaton), toukkakokeessa. Tutkija tutki perhosten kuoriutumista. Metamorfoosi eli toukkien muodonmuutoshan menee kuin Pokemonissa (tai toisinpäin, Pokemonissa kuin elämässä) kolmessa vaiheessa. Ensin toukka, sitten kotelo, josta kuoriutuu perhonen.

Tutkijaa säälitti niin kovin, että toukat joutuivat taistelemaan tiensä ulos kotelosta. Se vaati hirvittävät voimat murtaa itse luotu kotelo. Jotkut perhoset eivät koskaan päässeet koteloistaan ulos. Hänpä päätti auttaa ja teki koteloihin pienet viillot. Nyt pienellä pyristelyllä toukat pääsivät ulos kuorestaan perhosina. Mutta. Osa perhosista vaikutti alakuloisilta. Kuin masentuneilta. Ne eivät saaneet taistella elämästään vaan haasteet oli siloteltu pois. Termi curling-vanhempi tarkoittaa, että vanhemmat lakaisevat kaikki esteet ja haasteet lapesensa edestä pois. Jos oikein itseäsi ja muistojasi tutkit, saatat muistaa sen tuskan, jota tällainen lapsi kokee esteen kohdatessaan. Oli kyse sitten sinusta itsestäsi tai toisesta curling-vanhemmuuden uhrista.

Kokemukset tekevät meistä me. Minusta minut. Sinusta sinut. Kokemuksiin liittyy tulkintoja, muistoja ja näiden sekoittumista. Muistot ovat joskus todella hataria. Kauheita tarinoita on olemassa, kuinka joku joutuu vankilaan, koska uhri muistelee rivissä olevista vangeista, kuka on syyllinen. Tai sinulle voidaan luoda muistoja. Vanhempasi ovat ehkä kertoneet tarinoita siitä, kuinka nukuit punaisen pyörän kanssa sängyssäsi. Tai olet nähnyt siitä kuvan. Ja ohops, sinä muistat sen NIIN elävästi.

Kokemukset ovat luoneet uskomuksia itsellesi. Minäkäsityksesi on muovautunut. Minulle käy tällaisia asioita. Minä toimin näin, koska persoonani on tällainen. Itsetuntoni on tällainen, koska minulle on tehty näin.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on painting-491849_1920.jpg

Itsensä tuntemista korostetaan paljon, eikä turhaan. Ulkopuolelta on vaikea auttaa toista. Kokeillaan vaikka luokanopettajaesimerkillä.

Taivuta verbiä ”muuttaa mielensä”

Minä muutan mieleni

Sinä muutat mielesi

Hän muuttaa mielensä

Ja niin edelleen. Toiseen voi vaikuttaa ja toinen voi jopa vaikuttua. Silti hän itse muuttaa mielensä. Etenkin, kun ihmisellä on taipumus toimia sylkykoneena menneisyydestä saaduille asioille. ”Pistetään koulukiusaaminen kiertoon”. Lapsen tunteet kielletään ”äläs nyt höpsimällä”. Aikuisena sitten ei höpsitä, vaikka pomo haukkuu sinua idiootiksi ja huutaa. Ei siitäkään ”pidä höpsiä”. Tai et ole ainakaan varma, kun jouduit aina ulkopuolelta hakemaan varmistuksen milloin höpsiä ja milloin ei. Vaikka hyvä toimintamalli tuossakin tilanteessa voisi olla jotakin ”Kiitos yhteistyöstä ja kuulemiin” tai ”älä enää ikinä korota minulle ääntäni ja hauku idootiksi” -välimaastossa. Mutta ei höpsitä hei!

Moni asia kurkistelee menneisyydestä. Olen vahvasti sitä mieltä, että (vaarallinen aihe) masennuskin on ilmiönä aika taaksepäin katsova. Ei ole mitään yhteismitallista määrää elämän koettelemuksia (kolme läheisten kuolemaa ja rikkimennyt ruohonleikkuri), jonka jälkeen masennusarvo on 70 eli masentunut syvästi. Joku masentuu tuon myötävaikutuksen (ei seurauksena) ja toinen taas ei. Ero tulee siitä, onko lapsuudessa /menneisyydessä oppinut käsittelemään (hyväksymään oman höpsimisensä) ja hyväksymään tunteitaan. Jotain tähän suuntaan. Otetaan tähän muistutus.

Tämä oli minun kokemus, näkemys ja pohdinta. Joku voi tulla käymään ja olenkin jo toista mieltä huomenna. Meillä ei kyllä ole kukaan pitkään aikaan käynyt, mutta silti.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on maze-1804499_1920.jpg

Sinun minässä on mielestäni kolme tärkeätä tekijää, joka siihen vaikuttaa. Itsetunto, persoona ja minäkäsitys. Yritän näitä…. siis Kerron sinulle vähän näistä ja annan muutaman neuvonkin.

ITSETUNTO

Ihmisen mieli on kuin sokkelo. Niin on myös itsetuntomme. Psykologi Liisa Keltinkangas-Järvinen kuvaa kirjassa Hyvä itsetunto, itsetunnon olevan kyky pitää itsestään heikkouksistaan huolimatta ja luottamusta itseensä. Minna Marshkin taisi saman suuntaisen vinkin minulle antaa jaettavaksi ihmisille. Toisilla se on luontaisesti helppoa, toiset tarvitsevat erilaisia ankkureita, jotka muistuttavat siitä miksi luottaisin itseeni. Jollekulle se on hienosti täytetty treenipäiväkirja, toiselle hyvä fyysinen kunto. Joku huutelee somessa olevansa paikan x kovin makkaramyyjä tai vastaavaa (fake it till you make it) eli ensin mestarin elkeet ja sitten tulokset. Tämäkin toimii yllättävän hyvin!

Opettele pitämään itsestäsi, vaikka kuinka epäonnistuisit.Minna Marsh, mentaalivalmentaja

Ihmiselle on luonteenomaista uskoa vasta, kun joku asia on kerran tapahtunut tai toinen on tehnyt sen. Ensin joku juoksee mailin alle ”uskomattoman” ajan. Ja huomenna kymmenen muuta tekee sen perässä. Itsetunnosta ei voi olla erottelematta vuorovaikutusta, kun kertoo tuon äskeisen lauseen. Ilmoitappa vanhemmillesi, että haluat jäädä 35-vuotiaana eläkkeelle. Helposti keskustelu lähtee sivupolulle ”kun minä en pystynyt, niin et sinäkään”-hengessä, vaikka kukaan ei sitä ääneen myönnä. Tämänkin kun tiedostaa, on helpompi pitää itsestään kiinni.

PERSOONA

Persoona-sanan etymologia on muuten mielenkiintoinen. Persoona tarkoittaa maskia, karaktääriä (character). Muinaiskreikan juurissa persono on jotakuinkin to sound through, kuulua läpi. Minkä maskin tänään laitat päähäsi?

Uskon, että on totta se, että meillä on jonkinlainen persoona meissä sisällä. Jokainen ammatti, vaikkapa myyjä, muusikko, musiikinopettaja, maanrakennusyrittäjä ja malli tarvitsevat erilaisia piirteitä ammatinharjoittamiseen. Joissakin on joitakin piirteitä enemmän ja joitakin vähemmän. Näitä on haastavaa tunnistaa itsestään. Minäkin koen olevani kovin avoin ja neuvottelukykyinen, mutta usein huomaan olevani salaileva ja lyttäävä. Olen oppinut toimimaan niin. Voin muuttaa käytöstäni ja teenkin sitä jatkuvasti. Harjoittelen. Haluan harjoitella.

On asioita, joita sinä näet itsestäsi. Asioita, joita joku muu näkee sinussa. Ja asioita, joita kukaan ei oikeastaan voi nähdä tai ne paljastuvat vasta myöhemmin. Kysymällä säälimättömän rehellistä palautetta (naisleijonien valmentaja Pasi Mustosen termi) voit saada palautteen ulkoa. Vastaamalla rehellisesti persoonallisuustyyppikyselyyn tai tutkimalla mieluiten urheilupsykologin kanssa voit päästä käsiksi siihen, miten näet itsesi ja samalla oppia vähän jotain uutta, mitä et ehkä näekään. Ja keräämällä kokemuksia voit löytää uusia puolia itsestäsi.

Persoonallisuustyyppi malleja on useampia. On OCEAN-menetelmä eli Big Five. DISA-malli kertoo värisi. Itse pidän Myers-Brigss mallista, jossa saat kirjainluokituksen itsellesi (Olen ESTJ.) Loppujen lopuksi löydät tästä vähän suuntimia. Esimerkiksi 16 Personalities-testi on hauska.

Elämässä ja vuoristoradassa kannattaa kuitenkin olla hereillä ja pitää silmät auki.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on man-4008575_1920.jpg

MINÄKÄSITYS

Minä nyt olen vain tällainen blogiin kirjoitteleva ja höpöttelevä opettajaihminen. Ja tällaisten höpöttelevien opettajaihmisten pitäisi tehdä tietynlaisia asioita. Saan kuitenkin valita, mitä minäkäsitykseeni otan. Ja valitsen toisin. Muodostan mielummin toisenlaisen käsityksen itsestäni. Pystyn onnistumaan muuallakin, kuin ammatissani. Pystyn omaksumaan asioita nopeasti. Haluan olla omasta auttamisestani vastuussa.

Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Kontrolloinko sitä itse? Nämä kolme kysymystä ovat Aki Hintsan Voittamisen anatomia -kirjan peruskysymykset. Niihin vastaamalla, voit saada aika hyvän käsityksen itsestä. Minäkäsityksesi voi olla usein sidottu johonkin rooliin. Esimerkiksi ammattiin tai perhesuhteeseen tai johonkin annetuun. Siitä meidän Matista ei tule hyvää matikassa, kun ei äiti ja isäkään osaa ja niin edelleen. Parhaimmillaan minäkäsitys seuraa arvoja.

People like us do things like thisSeth Godin

Monesti ihminen sekoittaa pysyvät asiat ja muuttuvat asiat. Kielellisesti ja ajattelun tasolla minulla on surullinen olo ja olen surullinen ovat vähän samankuuloisia tokaisuja. Surullinen kuulostaa vain joltain pysyvältä. Martin Seligman kehitti (mieti jos sanoisin ”kehitteli”) kolmen P’n mallin, joka kuvastaa esimerkiksi sitä, kuinka me selitämme asioita itsellemme tai itsestämme. Potkaisit ohi maalin ja puhut itsellesi:
Miksi minä menin taas mokaamaan. Minulle käy aina näin. Mitä tahansa teenkin, niin epäonnistun.

Minä, aina ja kaikessa. Vaiko sittenkin näin?

Nyt kävi näin. Mitään sellaista ei tapahtunut, jota ei voisi tapahtua. Tämä ei kosketa muuta elämääni.

Tätäkin voi harjoitella. Koska millään ei ole mitään väliä loppujen lopuksi, toinen voi päättää siitä voimaantua tekemään minun juttuja tai toinen vaipua tekemättömyyteen ja laiskotteluun. Minäkäsitys kulkee käsi kädessä merkitysten kanssa.

Jaarittelen ja jahkailen tapani mukaan pääsemättä oikein asiaan. Lopetetaan kuitenkin tiukasti.

Sinä nuori, joka luet tätä. Minäkin olen kai vielä nuori, mutta 27-vuotias kuullostaa jo aika hirveältä. Frank Martela kerrassaan upeiden hattujensa lisäksi opetti kirjasssaan Elämän tarkoitus – suuntana merkityksellinen elämä, että nuorena sinun tulee kokeilla kaikennäköistä, jotta oikeasti voit tietää, mikä on sinulle merkityksellistä.

Et voi tuntea itseäsi, jos sinulla ei ole kokemuksia. Et tiedä, miten reagoit vanhempasi kuolemaan etukäteen, vaikka se hirveä kohtalo onkin tähän esimerkiksi.

Etkä myöskään tiedä, mitä haluat tehdä, jos teet kaiken vain osoittaaksesi kuuliasuutesi muille.

Ole kuuliainen itsellesi.

Kaikkea hyvää sinulle.
Esa

Psyykkisen valmennuksen vuosi

KUVA: Apec Yrityspalvelut Oy

Aikalailla vuosi kulunut siitä, kun aloitin muutaman Superpesis-pelaajan kanssa yhteisen psyykkisen valmennuksen matkan. Ja nyt on aika koota ajatuksia viimeisestä vuodesta.

Ennen kuin valmennustarjoukset tulivat, olin käynyt Jyväskylän avoimen yliopiston liikuntapsykologian perusopinnot 25op ja käyttänyt itseeni opittuja psyykkisten vahvuuksien keinoja. Tuntui, että hyvä valmius oli lajituntemuksen ja opintojen jälkeen lähteä tekemään psyykkisen  valmennuksen työtä.

Käytin oppeina liikuntapsykologian kurssimateriaaleja ja etenkin Marko Malvelan ja Jarmo Liukkosen käytäntöä ja teoriaa. Niiden pohjalta on ollut perusta tehdä työtä psyykkisenä valmentajana ja jälkeenpäin sanottuna niiden perusta on hyvin riittänyt asiakastyössä. Toki jatkuva oppiminen alan kirjallisuuden avulla on ollut omiaan jatkamaan kehittymistä.

Aloitin aivan aluksi kartoittamaan asiakkaita ja heidän tarinaansa. Sitä mitä he ovat ja mitä heidän mahdolliset vahvuutensa ja haasteensa ovat mentaalisella puolella. Tarinat avaavat ihmistä ja ovat omiaan helpottamaan luottamuksen syntyä ja asioiden läpikäyntiä.

Asiakkaan mukaan aloimme kuukausittain työstämään erinäisiä psyykkisen vahvuuden taitoja. Optimaalista vireystilaa, tavoitteita, motivaatiota, itseluottamusta, keskittymiskykyä ja monia erinäköisiä tilanteita ja uskomuksia mitä asiakkaiden historia oli tuonut tullessaan. Antoisaa aikaa asiakkaiden kanssa olikin muunmuassa näiden taitojen vahvistamisen kautta tullut oppimisprosessi, joka teki jo reilun puolen vuoden aikana heistä vahvempia henkisesti.

Henkisen vahvuuden kehittymistä kuvaavat hyvin muutamat heidän kommenttinsa:

”Teemun kanssa käytyjen keskustelujen avulla olen saanut paljon oivalluksia, vahvuutta, uusia näkökulmia asioihin sekä vahvistusta jo toimivaksi havaittuihin tapoihin. Olemme saaneet yhdessä avattua isoja lukkoja ja tiedostamattomia toimintoja, jotka ovat antaneet minulle paljon rohkeutta sekä ajateltavaa. Lajin ymmärtäminen on Teemun ehdoton vahvuus psyykkisessä valmennuksessa.”

”Teemun kanssa työskennellessä olen löytänyt hurjasti uusia työkaluja otteluihin valmistautumiseen, maksimaalisen suorituskyvyn saavuttamiseen sekä suorituksen nollaamiseen, oli se sitten hyvä tai huono suoritus. Tiedostan nyt paremmin omat tapani toimia ja ymmärrän, miten optimaalisen vireystilan saavuttaminen auttaa minua suoriutumaan otteluista hyvin.”

Voi sanoa, että ajan kanssa asioiden juurruttaminen meni hyvin nappiin. Vireystilan ja suorittamisen vahvistuminen jäivät omalta osalta parhaiten mieleen. Onneksi jäi kuitenkin opittavaa ja työstettävää tulevaankin ja innolla odotan yhteistyön jatkumista. Esimerkiksi tavoitteiden ja mielikuvaharjoituksien tarkentamisen kautta voidaan päästä vielä vahvemmin kokonaisuuksiin ja pieniin suorittamisen yksityiskohtiin.

Näkisin, että pohjat on luotu ja tulevaisuudessa uudenlaisten käytännönkokeilujen ja kertauksen kautta syntyvät tulevat tapaamiset. Jos sinä arvon lukija haluat tapaamisen ja vahvemmaksi psyykkisesti, niin ota yhteys viestillä!

Olet sitten urheilija tai valmentaja ja kiinnostunut yksilövalmennuksesta taikka sparrauksesta, niin ota yhteyttä. Aloitetaan Mentaalipallon kautta yhteistyö ja tehdään sinustakin psyykkisesti vahvempi! Olemme Esan kanssa käytettävissäsi ja apunasi, joten ota yhteys somekanavissamme tai laita sähköpostia meille.

Vahvojen terveisten kera – Teemu Mentaalipallosta

Arvoista ja valinnoista

Mistä tunnistan omat isoimmat hölmöilyni etukäteen? Jälkiviisastellen toki aina, mutta etukäteen. Onko sinulle tuttua sellainen erilainen vatsanväänne — gut feeling? Uskon, että tiedät.

Olet solmimassa sopimusta, kauppaa tai sitoumusta. Vähän kuin jedisoturit Star Warssissa aistii, että tässä on jotain mätää. Paketti on siisti, mutta silti jokin häiritsee. Yleensä tällaisissa kysymyksissä koetaan arvoristiriita. Usein sinulle saatetaan maksaa siitä, että ohitat tämän asian. Tai ainakin yrität ohittaa.

Iltalehdissäkin silloin tällöin ruoditaan, kun urhelijat tarttuu vaikkapa energiajuomamainokseen tai muuhun hieman kyseenalaiseen. Vedonlyöntiyhtiöt, internetkasinot ja roskaruokayhtiöt näin päällimmäisenä tulee mieleen. Siinäpä sitä onkin taikaa kerrakseen. Otatko vaikkapa 10 000 euron mainosdiilin yhtiön kanssa, jonka toimintatavan tai tuotteen kanssa et ole yhtä mieltä. Oikeastaan et haluaisi olla missään tekemisissä firman kanssa. Kymppitonni. Ei tarvitsisi hetkeen miettiä, mistä repisin valmentajalleni palkan ja voisi käydä ulkonakin ehkä kerran syömässä. Kova valinta.

Mikä se taika tässä on?

Jos ei joudu maksamaan mitään arvoistaan, ihmisellä ei ole arvoja, vaan tilanteeseen sopivia mielipiteitä, joilla kalastetaan halpaa suosiota
Jari Sarasvuo

Edellinen esimerkki on hyvinkin konkreettinen, kun siinä hinta onkin tutussa valuutassa eli euroissa. Aina tätä hintaa ei makseta euroissa. Muita käypiä valuuttoja on itsekunnioitus, yöuni, aika tai muiden arvostus. Suuntaan tai toiseen riippuen arvovalinnasta. Minulla on pari muistoa tällaisista tilanteista, joissa gut feeling varoitteli, että nyt mennään heikoilla jäillä. Ja lähdin mukaan. Neuvottelutilanteista opetan urheilijoille, että jatkoneuvotteluissa/sopimusneuvotteluissa/sponsorineuvotteluissa paras vaihtoehto neuvoteltavalle lopputulokselle (englanniksi akronyymi BATNA, googlaa) pitää olla sinun tiedossa. Ja aina työkalupakissa pitää olla vaihtoehto, että EI. En tule. En pelaa. En lähde tähän. En osta. Ja tätä ei-vaihtoehtoa on helppo pönkittää, kun tietää MIKSI ei.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on choice-2692575_1920.jpg

Aki Hintsa ja hänestä kirjoitettu kirja Aki Hintsa — Voittamisen anatomia on ehdoton lukusuositus kaikille. Kaikille. Voittamisen anatomia on säälimättömän rehellisesti muotoiltuna minusta, minulle, todella huono nimi kirjalle eikä anna kuvaa, että kuinkas syvälle sitä tässä mennään. Mennään syvälle ja se kannattaa. Esimerkiksi kaiken lähtökohta Akille oli ensimmäisellä tapaamiskerralla kysymykset:

Kuka olen?

Mitä haluan?

Kontrolloinko sitä itse?

Sieltähän se kaikki lähtee. Että osaat nimetä asiat oikein. Otetaan esimerkki oikeasta elämästä, kun ymmärsin, että jokin isompi oli jotakin pienempää tärkeämpää.

Mä ajattelin aina 2019 kevääseen asti, että pesäpallo on minulle tärkeää. Jos en pelaa, sitten valmennan ja olen pesäpallon kanssa tekemisissä. Ja kuinka väärässä olinkaan. Olin viimeisen kauden löyhässä hirressä valmentajana ja pelailin alasarjaa. Enkä tykännyt en kovin montaa sekunttia hommasta. Ei niin sanotusti pirskahdellut ilo. Pitkään mietin, että mitä helkkaria tämä homma nyt on. Aloin myöhästellä omista treeneistä ja pelipalavereista. Ihmisten kanssa oli hauskaa, asioiden kanssa ei niinkään.

Mutta ei se pesäpallo ollutkaan tärkeää. Se olikin se itsensä kehittäminen. Itse tekeminen. Yrittäminen. Omaan laariin pelaaminen. Älä käsitä väärin, valmentaminen on minusta hauskaa hommaa. Mutta pitää olla vielä uralla itsekin. Senpai eli vanhempi oppilas. Ei eläköitynyt sensei, jolla ei ole enää omaa hikeä ja verta pelissä. On mukavampi auttaa ihmisiä väkivallattomasti samaan suuntaan, kuin pelata pesäpallojoukkueella shakkia ja kuppilassa leuhkia, kun minä sen tein. Tai levitellä käsiä yleisöön, kun pojat ei sitä tehnyt.

Sitä kautta löysin sitä, kuka olen. Ja työstän sitäkin edelleen yhdessä kysymyksien mitä haluan ja kontrolloinko sitä itse kysymyksien kanssa. Minulla on työhuoneessa useita tauluja, jonne hahmottelen vastauksia kysymykseen mitä haluan. On talouteen liittyviä asioita, itsensä kehittämiseen, terveyteen, perheeseen ja matkusteluun liittyviä asioita. En usko, että koskaan eläköidyn ja jään tekemättä mitään. Kädet savessa on paljon mukavampaa. Mutta se, että joutuuko vai saako on ydintä siinä, mitä itse haluan. En päivittäin käy katselemassa ja autosuggestoimassa eli manifestoimassa eli toistelemassa, että nämä asiatpa tulee tapahtumaan ja piste. Kun ne on kerran kirjoittanut ylös, niitä voi lähestyä myös sillä tavalla, että oho, nämähän tapahtuivat. Sellainen julkimanifestointi eli oman tavoitelistan julkaiseminen voi toimia sinulla. Minulle on tärkeämpi se ero, että pidetään ”bucketlistit”, toivelistat erillään tavoitteista ja tavoitteet vähemmän teknisenä suorittamisena. Namuja, ei suoritteita.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on good-1123013_1920.jpg

Kysymys omasta kontrollista on tärkeä ja siihen minulla on tarjota sinulla pari harjoitusta. Aki Hintsa itse oli ottanut maailman mahtityökalun, Excelin, auki ja ruvennut listaamaan arvojaan auki taulukkoon. Puusta kasvoi juuret, eli peruskäsitteenä oli arvo taikka asia, josta kasvoi juuret eli varsinaiset teot. Jos arvona oli ihmisten auttaminen, hän listasi, että mitkä teot konkreettisesti näkyvät lähtevän tästä arvosta. Onhan se ikävä huomata, että itselle tärkeä arvo voi olla hyvän tekeminen, mutta oikeastaan yhtään tekoa ei lähde tästä arvosta. Ei kuukausisäästöä rahana, ei aikaa minuutteina eikä yhtään ihmistä kohdattu. Tai perhe on tärkeä arvo ja ainut teko on yksi lomareissu Kanarialle. Lapset Bamse-kerhoon ja itse lueskelemaan sähköposteja. Ja Bamse-kerhosta lapset surffauskouluun ja itse margarita kouraan. Hotellilla. Et edes näe lapsia. Laatuaikaa, you know.

Iskä kävi mun kanssa treenaamassa, äiti lenkillä. Ne minä muistan. En yhtään lahjaa enää tai ”matkarahaa” tai muuta. Se oli laatuaikaa.

Toinen mahdollinen harjoite on seuraavanlainen. Kiitos Tero Puustinen, the man. Olet kova sälli mentaalivalmennuksen saralla.

Piirrä paperille 10 pitkää viivaa, johon mahtuu pitkä sana tai lyhyt lause. Niiden perään kullekin riville kaksi lyhyttä viivaa, johon mahtuu yhdelle lyhyelle viivalle kaksi numeroa. Mieti pitkille viivoille 6-10 tärkeintä arvoasi. Terveys, perhe, työ ja niin edelleen. Pidä sitten tauko. Ei tarvitse laittaa vielä järjestykseen, mitkä nyt mieleen tulee vain. Tauon jälkeen ensimmäiselle lyhyelle viivalle kirjoita numerot 1-10 tai 1-6 riippuen, kuinka monta arvoa sait kirjoitettua, tärkeysjärjestykseen. Tärkein arvosi saa numeron 1, toiseksi tärkein 2 ja niin edelleen. Kun olet saanut tehtyä niin pidä taas lyhyt tauko. Toiselle lyhyelle viivalle kirjoita, kuinka paljon käytät aikaasi kyseisen arvon palvelemiseen. Eniten aikaa vievä arvo saa arvon 1, toiseksi 2 ja taas loppuun asti.

Sitten mietit hetken arvojasi. Keskimääräinen harjoituksen tekijä katsoo vähän hassusti paperia ja päässä alkaa raksuttaa. Joskus joku on jopa tehnyt vähemmän töitä, että saa olla enemmän perheen kanssa. Mutta kun se maksaa rahaa. Niinpä.

Aika tiimalasissa kuitenkin loppuu joskus. Janssonin Tovella on sulle asiaa.

Te keräätte aina. Ihailua ja titteleitä, isompaa palkkaa, tavaroita. Kokolattiamattoja. Kuuluisuutta. Ja koko ajan te vain menetätte aikaa, kauheasti aikaa.

Tove Jansson, Aurinkokaupunki

Pohdi näitä heti.

Ennen kuin keksit jonkun kehnon selityksen, miksi tekisit samalla tavalla kuin muut. Tai aina niin kuin ennenkin. Tai myöhemmin.

Esa Kejonen

Matkalla

Minun elämän mittainen polkuni alkoi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lauantaina 5.3. vuonna -94 iltamyöhällä. Ihan tavallinen keissi. Kasvoin, kävimme ukin kanssa tankkimuseossa, sain pyörän lahjaksi ja nukuin ensimmäiset yöt pitäen tangosta kiinni. Äiti raahasi pyörän kerrostaloon. Tampereelta Kangasalle, sieltä eteenpäin Kuopioon ja Siilinjärvelle. Lukiot ja armeijat lusittuna maailmalle. Ei mitään hajua mitä halusin, joten menin ”jatkolukioon” eli Savonlinnaan opettajankoulutuslaitokseen. Hyvä ammatti pesäpallon kanssa. Olisinpa miettinyt ilman pesäpalloakin. Pari pistoa pelaamaassa kauempana ja nyt hetken kiinni Joensuussa.

Pesäpalloa ajauduin pelamaan pesiskoulun kautta. Meidän taajamassa, Vuorelassa, ei oikein ollut vaihtoehtoja kuin pelata jalkapalloa tai jalkapalloa. Lätkä oli kallista ja isälläni mitta täysi omasta urastaan. Pesiskoulut toi kesälle tekemistä, ilosta en niinkään muista. Kovin mukavuudenhaluinen ja mustavalkoinen olin nuorena, jälkimmäistä helposti edelleenkin. Pelasin jonkin verran tietokoneilla ja Star Wars oli aivan suosikkitavaraa. Ei mitään urheilija-ainesta, ajatteli varmaan vanhemmatkin. Mutta sitten jokin napsahti..

Aloin sattuman kaupalla pelata pesäpalloa ihan joukkueessa joskus 3-4 luokan aikoihin. Muistan ensimmäisen leirini, sattui sopivasti olemaan Siilinjärvellä. Pelaaminen itsessään ei oikein herättänyt mitään valtavaa fanitusta tai yhdessä oleminen. Tajusin, että pystyin lyömään aika hyvin, painavia lyöntejä ikäisekseni. Tai sitten aivan surkeasti. Ja sieltä se napsu tulikin. Jukratutti olla huono. Harmitutti. Tiedätte, mitä sanaa kierrän. Sekuntiakaan ei voinut olla huono.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on fdhdfh-038-1.jpg

Aloin treenaamaan pesäpalloa tosissaan melko nopeasti tuon jälkeen. Isäni kävi vetämässä extratreenejä kaksin kaukalolla ja lopun ajan löin omista syötöistä jatkuvasti ja yömyöhäänkin, jos intoa oli. Ja hyvä, että olikin. Siellä olisi kuitenkin ollut World of Warcraftia ja kaikkea muutakin tarjolla. Sitäkin pelasin toki. 😉 Kävin pelaamassa tennistä yhden talven. Kaksi kesälajia ei olisi onnistunut yhtä aikaa. Jälkeenpäin olen jossittelut, josko sitä olisi valinnut mielummin tenniksen. Yksilölajissa saa keskittyä itseensä. Syyttelyssä ja selkääntaputtelussa.

Molemmat vanhempani on kovia tekemään töitä ja innostumaan millon mistäkin miksikäkin aikaa. Ahmin kirjallisuutta ja lukion kursseja ravinnosta ja psyykkisestä valmennuksesta. Pyysin sparrausta kovilta pelaajilta ja valmentajilta. Kysyin saanko tulla vanhempien ryhmään treenaamaan, pääseekö try-outille? Mitä kehittäisit jos… Miltä mun peli näyttää vastustajan näkökulmasta? Valmentajalegenda John Woodenin tunnettu mieti kuuluu, että..

Success comes from knowing that you did your best to become the best that you capable of becoming.John Wooden

Menestys seuraa, kun tiedät tehneesi (jokaisen päivänä) parhaasi tullaksesi parhaaksi versioksi itsestäsi. Freestaililla suomennettuna. Hauska yhdistää pisteitä näin jälkeenpäin ja huomata seuranneensa näinkin viisasta ajatusta. Kuulin tämän mietteen 2019. Pesis alkoi olla siinä vaiheessa jo pois kuvioista.

Mentaalivalmennukseen minut ajoi palo tehdä asiat niin hyvin, kuin pystyin. Jotta ei tarvitsi jossitella joka käänteessä, että kun piti sitä ja tätä. Yhden kosketuksen taktiikalla. Olin aikaisemmin äärimmäisen ankara piiskuri itselleni. Onhan se helppoa haukkua itseään. Vaikkapa laiskaksi, hölmöksi tai muuten vaan sopimattomaksi. Laiska ei sovi tippaakaan luonteeseeni — yritän jatkuvasti tehdä fiksuja ratkaisuja. Mieluiten vielä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat oikeita, mutta eivät yleisen mielipiteen mukaisia. Eli mikään itsesoimailu väitteeni, mutta viha jää itsensä soimailusta.

Lopeta sinäkin heti, olet se ihminen kenenkä auttamisesta olet vastuussa. (Jordan Peterson — 12 elämänohjetta.) Valmentaja kritisoi, hänelle maksetaan siitä. Joukkuekaverit nostaa ja kannustaa. (Wooden) Jos siis halutaan voittaa. Jos pidetään vaan hauskaa niin voitte sopia eri säännöt. Menestyminen kun on monen muun asian kukoistamisen sivutuote.

Itsesoimaus oli ehkä suurin murheeni yhdessä tappavan halun olla paras versio itsestä. Olin urheilijaminältäni hyvin itsekäs. Aika on tärkeä mittari. Jos asiat ei mene niin kuin haluan, on täysin turhaa täällä istuskella muille tekemässä jotain. Yksilöurheilija.. Opin, ettei treenaamalla enemmän kuin muut pääse pidemmälle siitä C-B junioreista. Minun mielestäni siis. Sitten pitäisi treenata fiksummin ja arvostaa lepoa. Apua on myös pelata mielummin ässäparilla kuin patakakkos-herttaseiskalla geeni-texas holdemia.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_5101.png

Minun oma kupla puhkesi, kun rikottu selkä ja ulkomaanvaihto pisti asioita perspektiiviin. Pelaaminen oli ehkä enemmänkin vain ”tapa” tehdä. Opittua. Sunk-cost. Ei voi lopettaa, kun on niin paljon jo heittänyt panokseksi. Ei ollut enää urheilija-minää ja minäminää, kun aloin pohtia..

Minkälaisia asioita tekisin, jotta aamulla ja illalla voisin todeta tekeväni näitä asioita vaikka päivä olisi viimeinen?

Kokisin eläväni 7 päivää viikossa vs. luovin eteenpäin ”hyviä ratkaisuja tässä tilanteessa” tekemällä.

Siksi viimeisinä vuosina valmentajana avasin palaverit, että jos joku tarvitsee apua yhtään missään pesäpallon ulkopuolisessa asiassa tai tajuaa, että tämä homma pitää kyllä nyt jättää, niin tule juttelemaan. Pistetään hommaa eteenpäin. Tehtäväni on auttaa ihmisiä olemaan parempia ihmisiä ja sen sivutuotteena tulee parempia urheilijoita. Jos ”valmennetaan urheilijoita” niin siinä sovelletaan MIG-hitsausta puiden pilkkomisen välineenä.

Yleensä hyvät systeemit toimivat aihepiiriensä ulkopuolellakin. Ensin pitää kuitenkin ymmärtää, mitä ollaan tekemässä. Arvostan esimerkiksi asunto- ja osakesijoittamisessa pokerinpelaajataustaisia henkilöitä. Riskin kanssa eläminen yhdistää. Olisi siitä hyötyä myös urheilussakin. Stressi ja riski esiintyy yleensä yhdessä. Jos on riskiä mukana, niin silloin stressi voi olla tapa käsitellä sitä. Kun määritellään, että stressi on tunnereaktio tilanteeseen, jossa sinulle on tehtäviä, joita et halua tehdä. Niin.. Ymmärtänet pointin. Haluatko olla ratkaisemassa, luotat tehneesi parhaasi eilen ja selviät hengissä huomiseen? Karrikoidusti kärjistäen.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img-20150723-wa0009-1.jpg

Missä menen nyt? Samalla matkalla. Hyviä juttuja tulee ja menee. Usein pitää sanoa ei, että voi sanoa haluamilleen asioille kyllä. Teen Mentaalipallolle sisältöä ja vastaan pitkistä videoista, ääniraidoista ja ilmeestä, koska pidän siitä. Välillä innostaa ihan jukrasti. Voin kuunnella omaa materiaalia podcastinä tai katsoa Youtubevideota omalta TVltä, aika siistiä.

Katso meidän videoita, lue tulevia blogeja ja jaa hyviä juttuja eteenpäin, jos niitä näät. Annan kolme tipsiä, koska ”se piirtää kenellä on liitu”.

1. On eri asia nimittää itseään harrastelijaksi, puuhastelijaksi tai miksikä vaan kuin huippu-urheilijaksi. Minulla on yhteisenä projektina asuntosijoittamista perheen kanssa. Sanomalla, että olen asuntosijoittaja — käyttäydyn, puuhailen ja toimin aivan eri tavalla kuin sanomalla ”opiskelevani vain asuntosijoittamista”. Opiskelu on loputonta, kaikki ovat oppilaita.

2. Tärkeät asiat mitataan ajassa. Jos urheilu on tärkeää, siihen pitää mennä eniten aikaa. Kuuntele Anni Vuohijoen vierailu Joni Jaakkolan Väkevää elämää -podcastissä. Ota pleikkarin ja telkkarin töpseli pois seinästä aina, kun et käytä niitä. Luo kitkaa asioiden väliin, jotka vie pois tavoitteistasi.

3. ”Miksi just minä oon oikeassa?” on valtava kysymys kysyttäväksi joka ikinen kerta, kun väittelet tai kieltäydyt kokeilemasta vaikkapa meditaatiota. Viideltä aamulla herääminen ja tehokkaat tunnit ei toiminut minulle viime helmi-maaliskuussa. Luin asiasta, kokeilin kuukauden, tykkäsin joistain asioista, toisista en. Voisi toimia nyt, jos kokeilisin uudestaan. Ei ole tarvetta sanoa ”ei toimi minulla” vaan voit keskittyä vaikkapa ystävääsi ja sanoa, että good job, kun olet innostunut.

Totuuden löytäneiden kanssa on yleensä tylsää ja nopeaa keskustella.

Vältä heitä kuin coronaa.

Mentaalipalloa IG-live sarja

Mentaalipallon IGssä tulee ilmoitettuina keskiviikkoina livenä haastatteluja ja keskusteluja psyykkisistä taidoista ja mentaalivalmennuksesta alansa huippujen sekä näitä teemoja hyödyntäneiden ihmisten kanssa. Vuorottelemme livehousteina partnerini Teemu Huhtakankaan kanssa. 

Sarja alkoi jalkapalloilija Katarina Naumasen livellä, toisena Suomen pisimmän uran mentaalivalmentajana tehnyt Mental Coach Minna Marsh ja nyt viimeisimpänä autourheilu- ja ratsastusmaajoukkueiden mentaalivalmentaja Tero Puustinen.

Sarjan 4-jaksoinen pilotti saa päätöksen ensi keskiviikkona 27.5. klo 18, kun vieraaksi tulee… Myöhemmin julkaistava, arvostettu valmentaja ja kouluttaja!

Livet on jatkossa nähtävissä IGn päivityksen myötä myös jälkikäteen pysyvästi feedissä, jos vieras tähän suostuu!

Ensimmäinen nauhoitettu live on tässä – TERO PUUSTINEN –  https://buff.ly/3bNzdzJ

Nettisivut auki 13.4.2020

Hei!

Aivan loistava juttu, että löysit itsesi nettisivuiltamme!

Avasimme 13.4.2020 nettisivut ja blogialustan Mentaalipalloa-projektillemme. Löydät sivuiltamme esittelyt palveluistamme, valmentajistamme sekä tulevaisuudessa myös blogikirjoituksia monipuolisesti aihealueistamme.

Olemme aina avoinna kysymyksille ja aiheideoille, ota rohkeasti yhteyttä kanavissamme, Yhteystiedot -sivun lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen mentaalipalloa@gmail.com

Ilmoitamme, kun uusia blogikirjoituksia ilmestyy!